<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?>
<feed xmlns="http://www.w3.org/2005/Atom">
  <title type="text">Vierivä kivi...</title>
  <updated>2019-10-24T22:32:47+03:00</updated>
  <generator uri="http://rohea.com" version="0.1">Blog Integration Feed Generator</generator>
  <link rel="alternate" type="text/html" href="https://mitamissa.vuodatus.net/"/>
  <link rel="self" type="application/atom+xml" href="https://mitamissa.vuodatus.net/feeds/atom"/>
  <id>https://mitamissa.vuodatus.net/</id>
  <author>
    <name>mitamissa</name>
    <uri>https://mitamissa.vuodatus.net/</uri>
  </author>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Voiko elämä olla näin kurjaa?]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Jaa että MIKSI en ole päivittänyt tätä blogia sitten huonohkon alun?<br />Vastaus on yksinkertainen.<br />Olen läheisriippuvainen enkä tästä muuksi muutu.<br /><br />Tapasin miehen kesän alussa.<br />En päässyt heti vanhasta irti.<br />Alempana onkin siitä tarinaa ikävä kyllä.<br />Tarina on jatkunut tähän päivään asti. Heinäkuussa pistin välit poikki kokonaan tähän mieheen jonka kanssa olin sen 10kk seurustellut. En enää KESTÄNYT valheita. Pelkäsin menettäväni nykyisen miesystäväni, vaikken ollutkaan konkreettisesti paljon väärin tehnyt. Mutta valhehan on aina valhe eikö vain?<br /><br />Kerroin miehelle kaiken. Kerroin tavanneeni pari kertaa entiseni, kerroin valheistani ja pyysin anteeksi. Lupasin muuttua. Ja hän antoi minulle mahdollisuuden koska rakasti.<br />Voi kunpa ei olisi antanut.<br /><br />Nyt pyristelen sitten irti jälleen yhdestä rikkonaisesta suhteesta.<br />Nykyiseni on sielultaan herkkä. Liiankin herkkä minulle. Hän ei PYSTY antamaan anteeksi ja luottamaan. Kaikkenihan minä tietenkin olen tehnyt. En ole koskaan suostunut antamaan periksi kovin helposti. Mutta minkäs teet kun mies on jo valmiiksi mustasukkainen persoona?<br />Elämäni on pelkkää itkua ja riitaa. Epäilyjä valheista. Joka päivä pitäisi todistaa olevansa luottamuksen arvoinen. Auto saattaa odottaa kaupan pihassa, jotta varmasti hän näkee minun lähtevän töihin. Netti on hänelle uppo-outo maailma. Se ei käy hänen päähänsä, että täällä voisi olla vain naispuoleisia ystäviä joille kirjoittaa.<br />Puhelin on yksi perkele. Jos pienikin ääni kuuluu, tai jos edes vilkaisen onko tullut puheluita tai mahdollisesti mitä kello on, voi tuloksena olla valtavat epäilyt siitä mitkä ovat tarkoitusperäni.<br />Liikaa on tapahtunut, enkä todellakaan tiedä miten itseni tähän jälleen ajoin, mutta JOKU ulospääsytie ON oltava. <br />Miten selität ihmiselle, jolta puuttuu tuolta korvien välistä se joku joka rekisteröi kuullut asiat ja muodostaa niistä johtopäätöksiä, että EN sanonut tänään tapaavani ketään, minulla EI ole täällä kotona nyt ketään vierasta, KYLLÄ olen kotona vaikka muuta luuletkin, EI en lähetä kenenkään kanssa sähköpostia, paitsi ystävieni mutta ET voi kieltää sitä. <br />Ja ennen kaikkea.<br />SINÄ et HAUKU minun LASTANI perkele.<br />Ja miten sitä saa omaan kalloonsa taottua.<br />Sinä pärjäät. Et ole yksin. Et tarvitse ketään kyylää elämääsi.<br />????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????<br />]]></summary>
    <published>2008-12-11T18:34:00+02:00</published>
    <updated>2019-10-24T22:32:22+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://mitamissa.vuodatus.net/lue/2008/12/voiko-elama-olla-nain-kurjaa"/>
    <id>https://mitamissa.vuodatus.net/lue/2008/12/voiko-elama-olla-nain-kurjaa</id>
    <author>
      <name>mitamissa</name>
      <uri>https://mitamissa.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Rikki]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Olen niin rikki.<br />En saanut tällä viikolla soitettua aikaa psykologille, mutta ensi viikolla on jo ihan pakko.<br />Suhdesotku karkaa kohta käsistä. En pysty ajattelemaan asiaa omaksi parhaakseni, vaan kierin muitten surun keskellä ja soimaan itseäni, voimatta tehdä päätöksiä jotka olisi PAKKO tehdä.<br />Tunnen olevani nurkassa. <br />Toisaalla hengittää ihminen, jonka kanssa tiedän, että olisin todennäköisesti hyvin onneton. <br />Toisaalla taas on mies, joka todellakin olisi kaikkea sitä mitä olen aina haaveillut. Mutta kun minua pelottaa.<br />Tämä on jo mennyt liian pitkälle. Soimaan itseäni ja vieläpä aiheesta, mutta samalla ihmettelen MIKSI nuo ihmiset antavat minun olla tässä tilanteessa?<br />Nyt varmasti mietitte, että mitä ihmettä. Mikä sotku? Mitkä miehet? Miksi se on muka niin vaikeaa ja miksi et valota tilannetta hieman paremmin.<br />Mutta en nyt vain jaksa. Liian paha mieli ja sekava olo. <br />Tämän verran nyt vain rustasin tähän hetkeen ja toivottavasti huomenna saan tänne selvitettyä hieman sitä, miksi tilanne on tämä.<br />Kaikki ei ole aina niin mustavalkoista, mutta nyt ei enää omat voimat riitä.<br />Tämä on minun elämäni. <br />]]></summary>
    <published>2008-05-25T23:35:00+03:00</published>
    <updated>2019-10-24T22:32:28+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://mitamissa.vuodatus.net/lue/2008/05/rikki"/>
    <id>https://mitamissa.vuodatus.net/lue/2008/05/rikki</id>
    <author>
      <name>mitamissa</name>
      <uri>https://mitamissa.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Ne miehet]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Miksi havahduin parantamaan itseäni?<br />Mikä oli se viimeinen niitti?<br />Ei raha-asiat, vaikka ne on ahdistaneet minua jo liian kauan. Vaan rakkaus ja valinnan vaikeus.<br /><br />Olen nyt seurustellut enemmän ja vähemmän 10kk miehen kanssa, jolla on oma perhe. Hän ei ole naimisissa, mutta kuitenkin asuu edelleen avovaimonsa luona.<br />Minä sokein silmin uskoin hänen sanoihinsa, että hänellä ei ole enää tunteita entistään kohtaan, etteivät he ole rakastelleet viiteen vuoteen, että hän on ainoastaan lapsensa takia vielä siellä.<br />Hän on luvannut ja luvannut muuttaa. Etsinyt omaa ja vuokra-asuntoa ja minä olen odottanut.<br />Lopulta turruin ja älysin ettei tästä voi tulla mitään! Hän vaatii minua odottamaan häntä, mutta ei itse tee suhteemme eteen mitään.<br />Joskus harvoin hän on käynyt täällä meillä, usein vain pyörähtämässä, kahvilla tai muuten vain. Mutta ne pisimmät yhdessäolot on olleet aina toisella paikkakunnalla. Keikkoja ja tapahtumia, mutta ei sitä aitoa yhdessäoloa.<br />En edes ymmärrä miksi olen antanut itseäni kohdella niin? Varsinkin koska olen aina koko sydämestäni inhonnut ja halveksinut niitä toisia naisia ja varsinkin pettäjiä itsejään.<br />Toki tässä on ollut kyse jostain muusta kuin suoranaisesta pettämisestä.<br />Omien tietojeni mukaan hänen lapsensa äiti tietää minusta, ainakin että olen olemassa. Kai hän on ollut kokoajan lähdössä, mutta eihän eroaminen ole niin vaikeaa. Kaiken vanhan taakse jättäminen.<br /><br />Jokin aika sitten tapasin sitten toisen miehen. Ihanan, niin minun laiseni suloisen ihmisen, jonka kanssa minulla oli hyvä olla. <br />Kerroin tälle petturimiehelleni, että nyt juttu on loppu ja jatkan matkaa. Hän ymmärsi, halasi ja sanoi, että minä teen miten teen, muttei sitten kuitenkaan jättänyt minua rauhaan. Hän viestitteli, soitteli ja lopulta sen kaiken pahan olon ja epävarmuuteni keskellä lupasin, että yritetään vielä.<br />Kerroin tälle ihanalle ihmiselle, että ei tästä tule mitään. Anna aikaa selvittää ajatuksia.<br />Nyt tajuan, että ei helvetti. Miksi olen niin HÖLMÖ, että jättäisin jotain niin ihanaa sellaisen ihmisen takia, joka on työnarkomaani ja muutenkin ulkoisesti kovin kylmä ja tunteeton. <br />Hänelle riittää, että hän sisäisesti välittää, mutta se ei riitä minulle! Tunteet täytyy näyttää ja toista ihmistä kunnioittaa.<br />Eron jälkeen hän tiukan rahatilanteeni tuntien laittoi tililleni 60e rahaakin! Tuli tunne, etten VOI jättää miestä jolle olen velkaa.<br />Tämä on kamalaa ja ahdistavaa.<br />Sen takia olen nyt päättänyt, että sanon lähteväni vapaana ja SINKKUNA isälleni hetkeksi miettimään ja pohtimaan. Katson aavalle järven selälle, pistän puhelimen kiinni ja teen päätökseni. Toivottavasti järkevän sellaisen.<br /><br />Ajatelkaa miltä tuntuu, kun aina ja joka tilanteessa pelkää toisten reaktiota ja tunteita omistaan piittaamatta! En jaksa enää tätä. <br />Nyt on pakko tulla muutos. Olen mieluummin vaikka yksin, mutta koskaan en enää lupaa mitään, enkä pistä toisten tunteita omieni edelle.<br />Nyt kun vain keksisin miten tämän lupauksen pidän ja täytän.<br />]]></summary>
    <published>2008-05-16T11:11:00+03:00</published>
    <updated>2019-10-24T22:32:34+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://mitamissa.vuodatus.net/lue/2008/05/ne-miehet"/>
    <id>https://mitamissa.vuodatus.net/lue/2008/05/ne-miehet</id>
    <author>
      <name>mitamissa</name>
      <uri>https://mitamissa.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Ongelmalistani]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Haluaisin hieman valottaa teille missä oikeasti minulla on se  ongelma.<br />Kaikessa hirveydessään totuus tulee julki tässä ja nyt.<br /><br />Olen ihminen, joka kovasti hakee aina rakkautta ja hyväksyntää joka paikasta. Sellainen mahdollisuus, että joku ei pitäisi minusta on hirveä, mutta toisaalta taas en kestä sitä, että minusta pidetään.  Uskon, että kuitenkin poistuttuani paikalta, minusta puhutaan selän takana pahaa ja minulle nauretaan.<br /><br />Olen aivan käsittämättömän huono talousasioissa. En ymmärrä miten voi olla niin vaikeaa maksaa muutama lasku ja pitää raha-asiat kunnossa. Minulla on tuhansien eurojen edestä velkoja ulosotossa ja perinnässä. Suurin osa laskuista on täysin turhia. Tilauksia, maksamattomia vuokria, jopa päivähoitomaksut on jääneet rästiin.<br /><br />Olen impulsiivinen ja spontaani ihminen. Toisaalta taas olen hyvin sulkeutunut ja nielen paljon pahaa sisääni. Olen marttyyri ja joskus tuntuu, että elän ongelmista ja pahasta olosta. Ainakin niitä aina tuppaa kerääntymään, vaikka en niitä hakemalla haekkaan.<br /><br />Olen suora ja koitan olla myös rehellinen. Toisaalta olen aika suulas, puhelias ja en välttämättä niin luottamuksen arvoinen. Monesti huomaan puhuvani asiaa, joka on minulle luottamuksella kerrottu. En siis pysty hillitsemään itseäni.<br /><br />Olen entinen huumeiden käyttäjä. Itse omalla tahdolla, sekä myös tietenkin toisen ihmisen tiedostamattomalla tuella pääsin huumausaineista eroon, ennen kuin tilanne riistäytyi täysin hallinnasta.Tämä asia on varmaankin yksi niistä harvoista, josta voin olla oikeasti ylpeä. En jatkanut itsetuhoisella tiellä ja tiedostaen hakeuduin kohti seesteisempää elämää. Päihteiden osalta olen sellaisen löytänytkin. Enää alkoholi ei kuulu muuhun kuin harvakseltaan olevaan juhlintaan ja sosiaalisiin juhlatilanteisiin, huumausaineita en ole pitkään aikaan edes nähny, saatika kokeillut.<br /><br />Olen masennukseen taipuvainen. Soimaan usein itseäni jo iän ikuisuuden vanhoista asioista, joille ei edes teoriassa mahda enää mitään. <br />Sen lisäksi häpeän usein pitkien sosiaalisia tilanteita sisältävien päivien päätteeksi omaa käytöstäni ja puheitani, vaikka siihen ei edes oikeasti olisi aihetta.<br /><br />Sana EI puuttuu sanavarastosani miltei kokonaan.<br />Huomaan usein olevani tilanteessa jossa en haluaisi olla, ainoastaan siksi, koska en ole osannut toisen loukkaantumisen pelossa kieltäytyä.<br /><br />Haen rakkautta ja hellyyttä usein vääristä paikoista. Huomaan myös ihastuvani helposti silloin, jos joku näyttää kiinnostusta minua kohtaan. Ihastun siis toisen ihastumiseen, en ihmiseen itseensä.<br /><br />Olen räyskähtelevä ja suuttuessani ilkeä. Menetän malttini totaalisesti ja voin sanoa pahoja asioita. <br />Unohdan myös riidat liian helposti. Vaikka minua oltaisiin kohdeltu kaltoin, koen tarpeelliseksi olla se anteeksi pyytävä osapuoli, joka hyvittää riidan.]]></summary>
    <published>2008-05-15T21:52:00+03:00</published>
    <updated>2019-10-24T22:32:40+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://mitamissa.vuodatus.net/lue/2008/05/ongelmalistani"/>
    <id>https://mitamissa.vuodatus.net/lue/2008/05/ongelmalistani</id>
    <author>
      <name>mitamissa</name>
      <uri>https://mitamissa.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Tervehdys]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Tässä aloitus blogiini, joka tulee vahvasti käsittelemään elämääni ja valintojani, sekä tietäni mahdolliseen paranemiseen, tai heräämiseen.<br />Nyt sen sanon, heti aluksi ja hyvin painokkaasti.<br /><br /><br />Olen läheisriippuvainen! <br />Olen juuri sitä ja haluan parantua. Haluan saada elämäni kuntoon. Haluan oppia tekemään oikeita valintoja ja haluan oppia sanomaan EI, kun siltä tuntuu.<br />Haluan oppia elämään itseni kautta. Omien tunteitteni ja toiveitteni, en ainoastaan muiden.<br />Haluan oppia kävelemään itselleni vahingollisista tilanteista ja ihmissuhteista pois.<br />Haluan myös oppia olemaan vähän epäitsekkäämpi. Koska kaiken muitten tunteitten murehtimisen ohella olen älyttömän itsekäs ja minäkeskeinen tyyppi.<br />On tärkeää kuunnella ja ottaa toiset huomioon muuallakin kuin pääni sisällä.<br />Sen lisäksi haluan oppia ottamaan vastuun omasta elämästäni. Haluan osata arkipäivää, jotta en ole solmussa laskujen vuoksi, joka taas aiheuttaa huolta ja murhetta toisille.<br /><br />Haluan siis oppia itsenäiseksi ihmiseksi. Kerätä ne sirpaleet ja saada mahdollisesti aikaan ehjän ihmisen.<br /><br />Tämän blogin ei ole tarkoitus mielyttää ketään. Yritän sitä jo liikaa omassa oikeassa elämässäni.<br />Tulen puhumaan suoraan kokemuksistani, tunteistani, sekä myös niistä syistä jotka ajoivat minut tähän tilanteeseen.<br />Tämä tulee olemaan purkautumispaikka. Ehkäpä oman tarinan ja mahdollisen paranemiseni kertominen saa joidenkin silmät aukeamaan oman läheisensä kohdalla, tai mikä parasta itsensä.<br /><br />Se että oppii rakastamaan itseään, on tie terveeseen rakkauteen myös muita kohtaan.<br />]]></summary>
    <published>2008-05-15T19:16:00+03:00</published>
    <updated>2019-10-24T22:32:47+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://mitamissa.vuodatus.net/lue/2008/05/tervehdys"/>
    <id>https://mitamissa.vuodatus.net/lue/2008/05/tervehdys</id>
    <author>
      <name>mitamissa</name>
      <uri>https://mitamissa.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
</feed>
