Haluaisin hieman valottaa teille missä oikeasti minulla on se ongelma.
Kaikessa hirveydessään totuus tulee julki tässä ja nyt.
Olen ihminen, joka kovasti hakee aina rakkautta ja hyväksyntää joka paikasta. Sellainen mahdollisuus, että joku ei pitäisi minusta on hirveä, mutta toisaalta taas en kestä sitä, että minusta pidetään. Uskon, että kuitenkin poistuttuani paikalta, minusta puhutaan selän takana pahaa ja minulle nauretaan.
Olen aivan käsittämättömän huono talousasioissa. En ymmärrä miten voi olla niin vaikeaa maksaa muutama lasku ja pitää raha-asiat kunnossa. Minulla on tuhansien eurojen edestä velkoja ulosotossa ja perinnässä. Suurin osa laskuista on täysin turhia. Tilauksia, maksamattomia vuokria, jopa päivähoitomaksut on jääneet rästiin.
Olen impulsiivinen ja spontaani ihminen. Toisaalta taas olen hyvin sulkeutunut ja nielen paljon pahaa sisääni. Olen marttyyri ja joskus tuntuu, että elän ongelmista ja pahasta olosta. Ainakin niitä aina tuppaa kerääntymään, vaikka en niitä hakemalla haekkaan.
Olen suora ja koitan olla myös rehellinen. Toisaalta olen aika suulas, puhelias ja en välttämättä niin luottamuksen arvoinen. Monesti huomaan puhuvani asiaa, joka on minulle luottamuksella kerrottu. En siis pysty hillitsemään itseäni.
Olen entinen huumeiden käyttäjä. Itse omalla tahdolla, sekä myös tietenkin toisen ihmisen tiedostamattomalla tuella pääsin huumausaineista eroon, ennen kuin tilanne riistäytyi täysin hallinnasta.Tämä asia on varmaankin yksi niistä harvoista, josta voin olla oikeasti ylpeä. En jatkanut itsetuhoisella tiellä ja tiedostaen hakeuduin kohti seesteisempää elämää. Päihteiden osalta olen sellaisen löytänytkin. Enää alkoholi ei kuulu muuhun kuin harvakseltaan olevaan juhlintaan ja sosiaalisiin juhlatilanteisiin, huumausaineita en ole pitkään aikaan edes nähny, saatika kokeillut.
Olen masennukseen taipuvainen. Soimaan usein itseäni jo iän ikuisuuden vanhoista asioista, joille ei edes teoriassa mahda enää mitään.
Sen lisäksi häpeän usein pitkien sosiaalisia tilanteita sisältävien päivien päätteeksi omaa käytöstäni ja puheitani, vaikka siihen ei edes oikeasti olisi aihetta.
Sana EI puuttuu sanavarastosani miltei kokonaan.
Huomaan usein olevani tilanteessa jossa en haluaisi olla, ainoastaan siksi, koska en ole osannut toisen loukkaantumisen pelossa kieltäytyä.
Haen rakkautta ja hellyyttä usein vääristä paikoista. Huomaan myös ihastuvani helposti silloin, jos joku näyttää kiinnostusta minua kohtaan. Ihastun siis toisen ihastumiseen, en ihmiseen itseensä.
Olen räyskähtelevä ja suuttuessani ilkeä. Menetän malttini totaalisesti ja voin sanoa pahoja asioita.
Unohdan myös riidat liian helposti. Vaikka minua oltaisiin kohdeltu kaltoin, koen tarpeelliseksi olla se anteeksi pyytävä osapuoli, joka hyvittää riidan.
torstai, 15. toukokuu 2008

Kommentit