Olen niin rikki.
En saanut tällä viikolla soitettua aikaa psykologille, mutta ensi viikolla on jo ihan pakko.
Suhdesotku karkaa kohta käsistä. En pysty ajattelemaan asiaa omaksi parhaakseni, vaan kierin muitten surun keskellä ja soimaan itseäni, voimatta tehdä päätöksiä jotka olisi PAKKO tehdä.
Tunnen olevani nurkassa.
Toisaalla hengittää ihminen, jonka kanssa tiedän, että olisin todennäköisesti hyvin onneton.
Toisaalla taas on mies, joka todellakin olisi kaikkea sitä mitä olen aina haaveillut. Mutta kun minua pelottaa.
Tämä on jo mennyt liian pitkälle. Soimaan itseäni ja vieläpä aiheesta, mutta samalla ihmettelen MIKSI nuo ihmiset antavat minun olla tässä tilanteessa?
Nyt varmasti mietitte, että mitä ihmettä. Mikä sotku? Mitkä miehet? Miksi se on muka niin vaikeaa ja miksi et valota tilannetta hieman paremmin.
Mutta en nyt vain jaksa. Liian paha mieli ja sekava olo.
Tämän verran nyt vain rustasin tähän hetkeen ja toivottavasti huomenna saan tänne selvitettyä hieman sitä, miksi tilanne on tämä.
Kaikki ei ole aina niin mustavalkoista, mutta nyt ei enää omat voimat riitä.
Tämä on minun elämäni.