Tässä aloitus blogiini, joka tulee vahvasti käsittelemään elämääni ja valintojani, sekä tietäni mahdolliseen paranemiseen, tai heräämiseen.
Nyt sen sanon, heti aluksi ja hyvin painokkaasti.


Olen läheisriippuvainen!
Olen juuri sitä ja haluan parantua. Haluan saada elämäni kuntoon. Haluan oppia tekemään oikeita valintoja ja haluan oppia sanomaan EI, kun siltä tuntuu.
Haluan oppia elämään itseni kautta. Omien tunteitteni ja toiveitteni, en ainoastaan muiden.
Haluan oppia kävelemään itselleni vahingollisista tilanteista ja ihmissuhteista pois.
Haluan myös oppia olemaan vähän epäitsekkäämpi. Koska kaiken muitten tunteitten murehtimisen ohella olen älyttömän itsekäs ja minäkeskeinen tyyppi.
On tärkeää kuunnella ja ottaa toiset huomioon muuallakin kuin pääni sisällä.
Sen lisäksi haluan oppia ottamaan vastuun omasta elämästäni. Haluan osata arkipäivää, jotta en ole solmussa laskujen vuoksi, joka taas aiheuttaa huolta ja murhetta toisille.

Haluan siis oppia itsenäiseksi ihmiseksi. Kerätä ne sirpaleet ja saada mahdollisesti aikaan ehjän ihmisen.

Tämän blogin ei ole tarkoitus mielyttää ketään. Yritän sitä jo liikaa omassa oikeassa elämässäni.
Tulen puhumaan suoraan kokemuksistani, tunteistani, sekä myös niistä syistä jotka ajoivat minut tähän tilanteeseen.
Tämä tulee olemaan purkautumispaikka. Ehkäpä oman tarinan ja mahdollisen paranemiseni kertominen saa joidenkin silmät aukeamaan oman läheisensä kohdalla, tai mikä parasta itsensä.

Se että oppii rakastamaan itseään, on tie terveeseen rakkauteen myös muita kohtaan.